perjantai 12. kesäkuuta 2015

Vaatetusompelija.

Valmistuin!

30.5.2015 meillä juhlittiin vaatetusompelijan tutkintoa. Stipendinkin sain Suur-Savon osuuspankilta.
Nyt on mahtava fiilis!



Ohi on!
Seuraavalla viikolla minua muistettiin kirjeellä... ;)


Opiskelut siis jatkuvat artesaaniopintojen parissa. En malta odottaa! :)

Kuvia työharjoittelussa tehdyistä töistä.

Ompelin kappaverhon sivuja, näitä oli eripituisia. Ylhäällä tankokuja.

Tyynyliina ja aluslakana.

Tämä verho taisi olla haastavin ommella. Tekstin pinta oli kumimaista eikä se siis liikkunut kunnolla paininjalan alla.

Mekon helman lyhennys. Lyhennys meni hyvin kuvion mukaan ja asiakas oli oikein tyytyväinen :)

Tästä kankaasta pidin kovasti!

Sisustustyynynpäällisiä.


Vetoketjun puolelta kuvattuna.

Sain siedätyshoitoa korkeanpaikankammooni ja laitoin rullakappoja esille kattoon.

Rullakappoja.

Mekon selkäosan korjausta. Sauma oli lähtenyt liestymään.

Lahkeenlyhennyksiä tein muutamat erilaiset.
Lyhensin muutamat tuulihousun lahkeet. Kuva ei suostunut olemaan oikeinpäin :D

Tyynynpäällisiä.

Päiväpeitto.

Päiväpeiton kulma, tämä oli kätevä tapa saada siisti kulma.

Sivuverhot.

Pöytäliina.

Satiinityynynpäällisiä.


Pitkä kappaverho.

Ylä- ja alakappa.


Takin taskun vetoketjun stoppariompeleet.

Pellavasivuverhot.

Leveällä rypytysnauhalla korvataan purjerenkaat.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Työharjoittelua Blue velvet-kangaskaupassa

Työharjoittelussa olen päässyt vauhtiin ja olen ommellut sivuverhoja, kappaverhoja, pöytäliinoja, korjaillut housuja, lyhentänyt lahkeita. Olen ommellut 7,5m pitkää suoraa ruutukankaasta. Siitä ommellaan keittiöpyyhkeitä myyntiin. Ompelin myös tyllistä pesulaput ja trikoosta tuubihuivin. Uusi asia oli housujen uplaakilahkeenlyhennys. Se näytti vaikealta kaikkine käänteineen, mutta olikin lopulta suht helppo. Vielä pitäisi tehdä ainakin purjerengasverho ja valelaskosverho malleiksi. Verhokankaat joita olen ommellut, on suurimmaksi osaksi Vallilaa.

Vallilan verhokankaita, etualalla sivuverho asiakkaalle.

Sivuverhot asiakkaalle.

Vallilan artisokka-kankaasta ompelin kapean kappaverhon. Korkeus 55cm. Takana leveä tarrarypytysnauha.

Pöytäliinat myyntiin, pyöreässä liinassa vinokantti

Vallilan Neea, mun lempikangas :)
Upslaakilahkeenlyhennys suoriin housuihin.
Viime perjantaina vaihdettiin myymälässä hieman järjestystä ja siinä tulikin aika hyvin liikuntaa. Ruuvattiin ruuveja, siirrettiin kaappeja, tyhjennettiin ja täytettiin hyllyjä. Järjestys näytti oikein hyvältä loppujen lopuksi!

Uuteen viikkoon :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Työharjoittelu kangaskaupassa

Hiihtoloman jälkeen olisi alkanut työharjoittelu Pieksämäellä kangaskaupassa, mutta olin kipeänä. Pääsin vasta perjantaina "töihin" ja sitä olinkin odottanut innolla. Silloin hinnoittelin palakankaita. Toinen viikko meni hyvin, olin parantunut ja pääsin tekemään ompelutöitä ja jatkamaan palakankaiden hinnoittelua. Ompelin  verhojen käänteitä, pöytäliinoja, kaitaliinoja, lyhensin lahkeita -kaikkea mukavaa (en nyt edes muista kaikkea). Olen tykännyt tosi paljon harjoittelupaikastani ja odotin innolla, että pääsen tällä viikolla sinne. Olin maanantain siellä, mutta eilen tulin taas kipeäksi :( Tää viikko taitaa mennä sairastellessa, mutta ensiviikolla sitten....


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Erikoismateriaalinäyttö - Kierrätysnahkatakki taaperolle

Nahan valmistus

Ihminen on hyödyntänyt eläinten nahkoja esihistoriallisen ajan alusta saakka. Yksi vanhimmista käsityötaidoista on vuotien ja taljojen valmistaminen nahaksi. Vuodat tuli käsitellä kestäväksi, muuten ne olisivat pilaantuneet märkinä tai murtuneet kuivina. Eri maissa käytettyjä parkitustekniikoita eli käsittelytekniikoita ovat esim. konservointi savun avulla, vuotien ja taljojen pureskelu (eskimot), parkitus rasvalla tai kasviparkitseminen. Parkitustekniikka kehitettiin vasta 1800-luvulla. Ensimmäiset synteettiset parkitusaineet otettiin käyttöön 1900-luvulla.

Teollinen parkitseminen etenee seuraavasti: vuota puhdistetaan ja kosteutetaan, se upotetaan kalkkikylpyyn, sen pinnassa oleva karvapeite poistetaan, kalkki pestään pois, nahka peitataan, parkitaan, värjätään, rasvataan, käsitellään mekaanisesti ja lopuksi viimeistellään. Parkituksessa vuota imee parkkirummussa parkitusliemestä parkitusaineen, joka tunkeutuu valkuaiskuitujen väliin ja muuttaa ne nahkakuiduiksi. Näin on syntynyt uusi aine, jolla on uusia ominaisuuksia, kuten parempi elastisuus ja notkeus sekä veden- ja pilaantumisen kesto.

Nahka voi olla peräisin kasvatetuista tai luonnosta pyydetyistä eläimistä. Nahka on lihan jälkeen tuotantoeläimen arvokkain osa – ei siis vain sivutuote. Nahkateollisuuden raaka-aineena käytetään muun muassa naudan-, hevosen-, karitsan-, lampaan-, vuohen-, sian-, käärmeen-, alligaattorin- tai hirvennahkaa. Parkittujen nahkojen olennaiset ominaisuudet määräytyvät eläinlajin ja käytetyn parkitsemismenetelmän mukaan. Jokaisella eläimellä on oma nahkatyyppinsä. Karvan kasvutavan mukaan syntyy erilaisia huokoskuvia esim. villa, karva tai harjas. Näin syntyy hieno nahkarakenne kuten karitsalla tai silmiinpistävä nahkakuvio kuten sialla.

Pingotetusta vuodasta voidaan selvästi nähdä sen laatu. Vuota leikataan ruhon eri osien laadun mukaan siten, että laitaosat poistetaan. Laadultaan selkämä on parasta, sen jälkeen niska. Näiden jälkeen laadultaan seuraavana ovat kuve ja laita sekä pää ja koivet.

Vuodalla on aina kaksi puolta. Ulompi puoli, jossa karvat ovat kiinni, on pinta- tai martiopuoli. Siitä tehdään sileää nappanahkaa. Jos sileää nappapuolta hiotaan, syntyy hienopintaista nupukkinahkaa. Toinen, eläimen ruhon puoleinen vuodan pinta on irrotuksen jälkeen karhea. Se hiotaan silkkimäiseksi, lyhytkuituiseksi mokkanahaksi.

Kotimainen nahkateollisuus käyttää paljon tuontiraaka-aineita, ja myös monet myynnissä olevat nahkatuotteet ovat tuontitavaraa. Kuluttajan on yleensä mahdotonta jäljittää nahan alkuperämaata. Moni maailman suurimmista lihantuottajista jatkojalostaa tuottamansa nahat omissa nahkatehtaissaan. Maailman suurimmat nahantuottajavaltiot ovat Intia, Yhdysvallat ja entisen Neuvostoliiton maat – samat maat tuottavat myös eniten naudanlihaa.
Vuodan osat
Kuva netistä
Kuva netistä


Nahka vaatetuksessa

Nahan rajallisesta koosta riippuen tarvitaan 6-15 nahkaa vaatteesta riippuen. Nahan pinta-ala ilmoitetaan neliöjalkoina. Yksilöllisten kokojen ja usein luonnostaan epätasaisten nahkojen käsittely vaatii suurta ammattitaitoa. Nahkavaatteissa raaka-aineena käytetään muun muassa naudan-, karitsan-, lampaan-, vuohen-, sian-, saksanhirven tai hirvennahkaa.  Nahat lajitellaan värin, paksuuden ja rakenteen mukaan.

Nahat leikataan yksitellen, mikä vaatii paljon työtä. Nahkaa leikatessa on otettava huomioon seuraavat asiat: eri koot, nahan epäsäännöllisyydet, värierot, mokkanukka, reiät sekä repeämät. Reunat, kaulukset, käänteet jne. vahvistetaan liimanauhoilla tai esimerkiksi kudotuilla kankailla. Nahkavaatteet ommellaan erikoiskoneilla, joiden ansiosta kaikkien nahkalaatujen ompelu nappanahasta turkismokkaan on mahdollista. Laadulle asetetaan suuret vaatimukset ja esimerkiksi koristetikkausten teossa on onnistuttava ensimmäisellä kerralla, sillä purkamisesta jää nahkaan reiät. Ompelun jälkeen saumat ja käänteet käsitellään erikoisliimalla ja puristetaan yhteen. Näin saumoista tulee litteitä ja huoliteltuja.

Nahkaa voidaan koristella ja muotoilla erilaisilla tekniikoilla ja työvälineillä. Nahkaa voi esimerkiksi patinoida, vahata, maalata, pakottaa, painaa, uurtaa sekä lävistää. Myös polttokaiverrus on suosittu koristelutapa. Nahkatöitä voi liittää toisiinsa erilaisin ompelein. Valintaan vaikuttavat osaltaan käytettävä nahka, yhdistettävien kappaleiden paksuus, nahkatyön lopulliset ominaisuudet ja käyttötarkoitus.

Oma työ

Ideakuvia omaan työhön.

Kuva netistä

Kuva netistä

Kuva netistä


Kaavat Ottobre Design 4/2013 –lehdestä. Koko 92. Päätin etten tee taskuja, vaan maalaan kylkeen kuvan nahkamaalilla. Ostin kirpputorilta pitkän hyväkuntoisen nahkatakin, josta leikkasin palat takkiin. Resorin ja vuorikankaan sain koululta.
Valmiissa takissa halusin, että kierrätys näkyy. Otin takakappaleen valmiina kierrätystakista sauman kohdalta.

Ompeluohje Ottobressa


Kaavat teipattiin nahkaan kiinni, sillä nuppineuloista olisi jäänyt jäljet. Maalarinteippi oli kätevää ja sitä kuluikin työhön melko paljon. Nahan ompelu oli helppoa, mutta resorin, nahan ja vuorikankaan (satiinin) yhdistäminen oli melko hankalaa. Nahan ompelussa käytetty paksu lanka ja neula eivät sopineet resorille, joten langoitin toisen koneen niiden ompeluun.

Työn ompelu sujui nopeasti selkeiden ohjeiden ansiosta. Ompelu oli mukavaa ja mielenkiintoista. Kaulus- ja helmaresorin jouduin korjaamaan parikin kertaa, koska resori kiersi. Ketun kuvan otin netistä ja tein siitä sabluunan. Sabluuna olisi pitänyt tehdä muovista, koska paperi tarttui maaliin ja kuivui kiinni. Pinseteillä sain paperin irti, mutta kuvaan jäi jälkiä paperista. Tämän jälkeen maalasin ohuella siveltimellä ketun uudestaan.


Vanha takki

Vanha takki

Nahanpalat leikattu

Kaavat teipattu

Takakappale

Hihat
Ensimmäiset saumat ommeltu ja tikattu

Sivusaumat ommeltu

Sabluunan kuvan etsin netistä
Sabluuna kiinnitetty takkiin (note to self, älä tee sabluunaa paperista vaan muovista!)

Ensimmäinen maalaus.

Valmis takki

Valmis maalaus. Nahkamaalin tilasin netistä.




Sovituskuva (vähän iso vielä)
Takki on kokoa 92


Mielestäni takista tuli todella hieno, vaikka itse näen siinä pieniä virheitä. Takki on omaperäinen ketun kuvan ansiosta.

Materiaalit

Poikkileikkauskuvat
Nahkatakki tuli maksamaan yhteensä 23,80 euroa.

Ompeluun aikaa meni 38h 30min, kirjalliseen osuuteen 9h.


Lähteet

Ammattina vaate, WSOY, 2007. 
Osaavat kädet – nahkatyöt, Maria Teresa & Eva Pascual, 2008.